Naisella on kiire. Ratsumestarin univormu häämöttää lähettyvillä.
Ja sitten hän virkkaa nopeasti ja hillitysti, mutta äänellä, jonka sointu ennustaa vaaraa:
— Charlie, pelastatko minut?
Vastausta hän ei varro. Sanat tulivat salaman nopeudella, ohimennen. Ne kuulostivat kuiskatulta hätähuudolta.
Kun Einar Falkenberg näki veljensä kasvot, tunsi hän pistoksen rinnassaan.
Hän ei muistanut milloinkaan nähneensä Charlieta niin masentuneena. Mutta nyt Charlie tuli portaita ylös, ja konsulin täytyi kiiruhtaa takaisin, jottei veli huomaisi häntä.
Hän etsi herra Stiegelin, kunniavieraan, ja tarttui häntä käsipuolesta.
Ja sitten avattiin loistavan salin ovet.
II.
Laukaus.