— Minullakin on hyvin vähän aikaa, vastasi Asbjörn Krag. — Ennen puoli kahta tänä yönä minun on pelastettava eräs ihmishenki. Olemmeko kahden?
Valentine nyökkäsi.
— Eikö viereisessä huoneessakaan ole ketään kuuntelijaa.
— Ei.
Asbjörn Krag meni nopeasti suuren peilin luo ja otti käteensä antiikkisen uurnan.
— Kaunis esine, sanoi hän ihastellen, — erittäin kaunis esine. Ja luultavasti hyvin kallisarvoinen.
— Onko uurnalla mitään tekemistä meidän keskustelumme kanssa? kysyi
Valentine kummastellen.
— Ja tämä peili, jatkoi Krag aivan tyynesti, — on hyvin kaunis peili.
Kun hänen piti asettaa uurna takaisin peilipöydälle, liikahti hän jotenkuten kömpelösti, niin että tulikin sysänneeksi uurnalla peilin lasia.
Peili särkyi, ja sirpaleet putosivat helisten lattialle.