— Mutta miksi hän sitten ei ole voinut antaa mitään elonmerkkiä itsestään?
— Siksi että hänet on pantu telkien taa mielenvikaisena.
— Onko hän… onko hän saanut kärsiä paljon?
Valentine ei vastannut.
— Jos hän on saanut kärsiä, jatkoi Krag, niin ei teistä kukaan vältä minun kostoani.
— Minä pelkään teitä, vastasi Valentine. — Minä ihailen kylmäverisyyttänne ja rohkeuttanne.
Krag seisoi aivan hänen edessään. Kiihtymys ja mielenliikutus oli levittänyt hienoa punaa Valentinen kaulalle ja tehnyt hänet entistä kauniimmaksi.
Valentine ymmärsi mitä Krag ajatteli katsellessaan häntä, ja hymy vilahti hänen huulillaan.
Hän oli saanut osan tavallista varmuuttansa takaisin. Hän puhui tyynesti ja päättäväisesti, eikä ääni vapissut.
Asbjörn Kragilla oli edelleenkin revolveri kädessä, mutta hän piti sen maata kohti suunnattuna.