— Säästäkää kohteliaisuutenne, sanoi hän. — Tehkäämme nopeasti loppu tästä kiusallisesta kohtauksesta.
— Kun minä nyt siis ilmaisen teille mistä Ada on löydettävissä, jatkoi Valentine tyynesti, täytyy minulla kai olla jokin varmuus siitä, että te pidätte mitä olette minulle luvannut.
— Ulkomaanjuna lähtee huomenna kello yksi päivällä, vastasi Asbjörn
Krag. — Ei kukaan ole estävä teitä lähtemästä siinä junassa.
— Entä jos en lähde?
— Olen jo sanonut teille, että siinä tapauksessa saatte vastata seurauksista. Mitä vakavimmin tahdon kehottaa teitä lähtemään. Ellette olisi ollut siksi varovainen, että hankitte suojaksenne Adan panttivangiksi, olisitte jo aikoja sitten istunut lukkojen ja salpain takana. Ennen kello yhtä huomenna ei kukaan koske teihin. Mutta ellette lähde matkoihinne, niin teidät heti vangitaan joukkueinenne. Minä teen tämän myönnytyksen ainoastaan pelastaakseni viattoman nuoren tytön, jolle tietysti jokainen minuutti voi olla kallis. — Jätän sikseen myös kostotyönne, jonka uhriksi joutui eräs tovereistanne kamariherran maatilalla. Te tapoitte hänet, koska hän alkoi käydä vaivalloiseksi ja tahtoi ilmaista Adan olinpaikan. Hän sai varmaan tekojensa mukaisen lopun. Mutta siitä kaappauksesta, jonka olette aikonut panna toimeen kamariherran talossa, saatte kuin saattekin koreasti luopua, sen minä takaan.
— Ettekö siis anna mitään muuta varmuutta lupauksenne vakuudeksi? kysyi Valentine kuiskaamalla.
— En. Muuta vakuutta kuin kunniasanani ette voi saada, rouva Kempel, mutta siinä onkin enemmän kuin tarpeeksi. Jos te puolestanne täytätte osanne välipuheesta, niin tahtoisinpa nähdä mikä minut estäisi täyttämästä omaa osaani..
Valentine katsoi häneen kauan ääneti.
— Minä uskon teitä, sanoi hän ojentaen hänelle kätensä.
Asbjörn Krag nyökkäsi, mutta ei hievahtanutkaan tarttuakseen ojennettuun käteen.