Valentine ilmoitti osoitteenkin, erään Töienhavenin lähellä sijaitsevan talon, ja mainitsi kerroksen sekä emännän nimen. Hän puhui hyvin nopeasti, melkein huohottaen, ja sekoitti tunnustukseensa kaikenlaisia vakuutteluja, että hänen oli ollut pakko näin menetellä, että hän luotti Asbjörn Kragin lupaukseen, mitä vapaaseen lähtöön tuli, j.n.e. Poliisimies oli täydelleen masentanut hänet.
Asbjörn Krag kirjoitti tiedonannot pienelle paperipalaselle, jonka ympäri hän sitten kääri nenäliinansa.
Valentine seurasi hänen valmistelujaan mielenkiintoisesti ja näytti tyyntyvän jonkun verran.
Krag astui avoimen ikkunan ääreen, mutta ei silti irroittanut silmiään hetkeksikään Valentinesta.
Hän antoi vihellysmerkin, ja heti kuului kadulta vastaukseksi samanlainen. Siellä oli Jens, hänen tarmokas apulaisensa, odottamassa hänen määräyksiään.
Krag heitti nenäliinan hänelle ja lausui vain nämä kaksi sanaa:
— Seuraa ohjeita.
Sitten hän sulki ikkunan ja kääntyi jälleen Valentineen päin.
— Meillä on vielä puoli tuntia aikaa olla toistemme seurassa, sanoi hän. — Nyt olen lähettänyt väkeni taloon, jonka mainitsitte, ja vähemmässä kuin puolessa tunnissa voin tuskin odottaa heiltä mitään tietoja. Toivon, ettette ole keksinyt taas jotain uutta kepposta minun varalleni.
— En ole, saatte olla huoleti tällä kertaa, vastasi Valentine. — Olen menettänyt kaiken.