— Vaaditteko todellakin sitä?
— Ehdottomasti.
— Mutta minulla ei ole rahojani eikä arvoesineitä tässä huoneessa, vastasi Valentine. — Saatte siis antaa minun mennä noutamaan niitä.
Hän oli jo menossa viereisiin huoneihin, kun revolverin uhkaava liike pysäytti hänet.
— Seis! huusi Krag. — Ei askeltakaan.
Valentine kääntyi takaisin, ja salapoliisi pani merkille hänen kasvojensa jännittyneen ilmeen. Kragista tuntui, että tuo nainen jälleen punoi jotain juonta, ja se hermostutti häntä hiukan.
— Minä en ole niin tyhmä, sanoi hän, että päästäisin teidät muihin huoneisiin.
— Ajattelin vain noutaa ne kaksikymmentäviisi tuhatta —
— Niinpä tietenkin. Ja samalla hälyyttää ystäviänne.
— Ystäväni eivät ole täällä.