Hän katseli ympärilleen.
Tuosta oikealla olevasta ovesta he olivat tulleet. Valentine oli seisonut avoimen kassakaapin edessä ja puhunut hänelle.
Ja hänen oli täytynyt lakkaamatta katsoa Valentinea ja seurata hänen liikkeitään, koska oli alkanut epäillä, ettei tuon kassakaapin laita ollut oikein, vaan että siinä piili jokin salaisuus.
Mutta nyt hän käsitti, miten kaikki oli tapahtunut, mitenkä tuon kavalan naisen oli onnistunut kutsua apua. Valentine oli unohtanut sulkea kassakaapin lähtiessään huoneesta. Asbjörn Krag saattoi paikaltaan, missä makasi, nähdä terässeinäisen kaapin sisään.
Se ei itse asiassa tietysti ollutkaan mikään kaappi, vaan viereiseen huoneeseen johtava kanava. Ja siksi Valentine olikin puhunut hänelle niin kovaäänisesti seistessään kumartuneena "kassakaappiin".
Hän oli puhunut tähän tapaan:
"Niin, hyvä Asbjörn Krag, minä ymmärrän hyvin, että te nyt olette voittanut. Mitäpä voisin tehdä, kun te istutte takanani tähdäten minua revolverilla?"
Mutta sitä hän tietysti ei sanonut imarrellakseen Kragia ja saadakseen hänet entistä vakuutetummaksi voitostaan.
Hän sanoi sen ystävilleen ja apureilleen, jotka varmaan olivat seinän takaisessa huoneessa. Hän ilmoitti heille tilanteen: että salapoliisi oli hänen lähellänsä revolveri ojona.
Se oli samaa kuin käskeä heitä murtautumaan huoneeseen vastakkaiselta puolelta ja hyökkäämään salapoliisin kimppuun.