Ja hänellä oli täysin perehtyneitä pahantekijöitä palveluksessaan. He olivat totelleet käskyä.
Kaikki tämä kiiti salapoliisin aivojen läpi. Hänellä oli tavaton kyky koota kaikki huomiot ja yhdistää ne yhdeksi ainoaksi kuvaksi. Ja se kävi nopeasti. Heti nähdessään kassakaapin hän muisti "petohämähäkin" äänekkään puheen, ja silloin koko asia selvisi hänelle.
Hänen johtopäätöstään tuki se seikka, että hän nyt kuuli espanjalaisen liikuskelevan viereisessä huoneessa ja että tämä melu kantautui hänen korviinsa kuin suppilon kautta, avoimesta "kassakaapista".
Mutta mitä hänen nyt oli tekeminen? Hänen, joka vastikään oli ollut niin lähellä maaliaan. Nyt hän ymmärsi hyvin, että "petohämähäkki" apulaisineen on tuokion kuluttua matkalla Adan luo.
Tuolle ovelalle seurueelle on mitätön pikkuasia voittaa kokematon Jens ja tanakat, mutta hieman yksinkertaiset konstaapelit sekä puolittain sekapäinen Falkenberg.
Oliko siis kaikki hukassa?
Jospa hän olisi tällä hetkellä päässyt irti! Mutta miten? Hänen päänsä oli vielä raskas iskusta, ja inhoten hän tunsi veren hyytyvän poskillaan ja niskassaan. Olihan hän sitäpaitsi köysissä, kädet ja jalat sidottuina, niin että tuskin saattoi liikahtaa. Jonkinlaisen surumielisen alistumisen tuntein Krag myönsi itselleen, että kaiken nyt täytyi olla hukassa. Sillaikaakuin hän virui täällä, saattoi Valentine tehdä mitä hurjimpia tihutöitä, riistää Adan Jensin ja poliisien käsistä ja tällä panttivangilla kiristää mitä tahansa Einar Falkenbergilta, joka oli tuskasta, jännityksestä ja rakkaudesta puolihulluna.
Hän katseli pitkin lattiata. Pöydänjalan vieressä kiilsi jotakin.
Hänen revolverinsa.
Ja oli kuin tämän rakkaan esineen näkeminen olisi antanut hänelle uutta toivoa ja uutta rohkeutta. Kunpa hän saisi sen käsiinsä! Tai kunpa espanjalainen tuolla sisällä lopettaisi peuhaamisensa, niin hän koettaisi vierittäytyä revolverinsa luo.