Asbjörn Krag viittasi poliiseille. He poistuivat kaikki huoneesta, ja kihlatut jäivät kahden.
Viereisessä huoneessa Asbjörn Krag sai selityksen tapahtumain kulusta.
Itse huoneistossa näkyi selviä jälkiä taistelusta, jota oli käyty ennen
Adan vapauttamista. Siitä hänen ei siis tarvinnut kysellä.
— Mutta jos tahdotte, herra Krag, saada tietää, millä tavoin Ada neiti on voitu pitää kätkettynä, sanoi Jens, niin on parasta kysyä siltä itkevältä vaimoihmiseltä, joka on tuolla ulkona.
Nainen tuotiin sisään, ja hän oli vähällä langeta polvilleen Asbjörn
Kragin eteen katumuksesta ja mielipahasta.
— Minä en todellakaan voi sille mitään, vaikeroi hän. — Luulin häntä hulluksi, mutta nyt ymmärrän, että onkin tapahtunut katala rikos ja että ne toiset ovat olleet ilkeitä.
— Hulluksi? kysyi Krag. — Mitä sillä tarkoitatte?
Nainen meni erään pöydän luo ja etsi sanomalehtikasasta parin viikon vanhan sanomalehden.
— Kas tässä, sanoi hän, katsokaa tuota ilmoitusta. Se se on syynä kaikkeen.
Asbjörn Krag luki ilmoituksen ja ymmärsi heti, että Valentine jo aikoja siten oli suunnitellut tämän musertavan yrityksensä Einar Falkenbergia vastaan.