— Olkoon, ajatteli hän. — Ehkä se tulee minulle joskus tarpeeseen.
Hän pisti revolverin taskuunsa.
Kello puoli yksitoista saapui tanskalainen liikemies, herra Stiegel.
Hän oli hyvin totinen ja puristi lämpimästi ystävänsä kättä.
— Kuulen että veljenne on kuollut, sanoi hän.
— Vai niin. Joko se on päässyt kaupunkiin. Mitä siellä kerrotaan?
— Että hän kuoli hyvin äkkiä.
— Niin. Hän kuoli äkkiä.
— Mies parka. Minä arvasin, että niin oli käyvä. "Petohämähäkin" tien ohessa on monta ihmiskohtaloa.
— Veljeni kuoli sydänhalvaukseen, sanoi konsuli.
Herra Stiegel vilkaisi nopeasti häneen.