— Niinpä tietenkin, vastasi hän. — Puhukaamme nyt liikeasioista.
— Minulle on tässä aamupäivällä sattunut eräitä maksuja, niin etten nyt voikaan suorittaa niitä kahtakymmentäviittä tuhatta käteisellä, selitti Falkenberg. — Teidän täytyy senvuoksi vaivautua nostamaan rahat tällä pankkiosoituksella.
— Yhdentekevä. Minun pitää muutenkin käydä pankissa.
— Tänäänkö lähdette pois?
— Matkustan pikajunassa etelään.
— Onnea matkalle. Hyvästi.
— Näkemiin. Hyvästi.
Herra Stiegel lähti.
Päivän mittaan kävi useita tuttuja herroja konsulin luona ilmaisemassa osanottoaan. Mutta hän vaiensi heidät yhtä lyhyesti kuin herra Stiegelin. Hän sanoi kaikille: "Veljeni kuoli halvaukseen." — Hänestä oli taas tullut entinen kylmä, järkevä liikemies.
Tällä tavoin hänen onnistui osittain ehkäistä huhuja veljen itsemurhasta, mutta vain osittain. Juoru oli liikkeellä, ihmiset kuiskailivat ja supattelivat.