— Niin, koska herra konsuli tahtoo sen tietää, sanoi palvelija, niin pelkään, että automobiili on nyt kokonaan kadonnut.
— Mitä hittoa! kiivastui Falkenberg. — Onko veljeni automobiili poissa?
— Konsulin veli, herra taiteilija, ajoi viimeksi automobiililla neljä päivää sitten, kun konsuli oli Kööpenhaminassa.
— No sitten hän kai tietää minne se on joutunut. Ehkä se on korjattavana?
Palvelija kakisteli kurkkuaan. Falkenberg kävi yhä tarkkaavaisemmaksi.
— Sanoppa minulle, kysyi hän katsoen palvelijaan, — yksinkö veljeni oli lähtiessään automobiililla?
— Ei, hänen seurassaan oli eräs nainen.
Konsuli nyökkäsi ja virkkoi nopeasti:
— Hyvä. Sano veljelleni että odotan.
Vanha palvelija oli jo aukaissut oven lähteäkseen, mutta isäntä, joka oli käynyt epävarmaksi ja kuumeisen levottomaksi, pysäytti hänet kysymällä: