— Niin sanoin. Olisihan sekin voinut tapahtua.
— Te tunnette varmaan tämän asian yhtä hyvin kuin minä, vainajan oma veli, huomautti Falkenberg. Äänessä oli pieni ivan väre.
— Paremmin, herra konsuli, minä tunnen sen paremmin. Oletteko käynyt
Valentinen luona? kysyi hän äkisti.
— Olen, tulen sieltä juuri. Hän on kauhea nainen.
— Hän on viisas ja paha, vastasi salapoliisi totisesti, — ja hän on mahtava. Tahdotteko kertoa minulle käynnistänne?
Falkenberg puhui mitä oli nähnyt ja kuullut "petohämähäkin" luona.
Hän johtui siinä kertomaan myös noiden kahdenkymmenenviiden tuhannen kruunun katoamisesta, ja Asbjörn Krag sai kuulla teräslipasjutun kokonaisuudessaan.
— En voi vielä käsittää, sanoi konsuli, mitenkä varas on päässyt rahalippaaseen. Sen hän on voinut tehdä ainoastaan avaamalla kirjainlukon.
— Niinpä tietenkin.
— Mutta kirjainlukkoa ei voi avata kukaan, joka ei tunne sanaa — lukon avainta.