— Oletteko muodostanut itsellenne mielipiteen asiasta?
— Olen.
— Sekin vielä! Minusta tuntuu ylipäänsä, että te olette jonkun aikaa tutkinut asiaa.
— Olen jo toista kuukautta pitänyt silmällä Valentinea, sanoi Krag. — Hän pelaa korkeata peliä kaupungissamme, tuo kaunotar, mutta tähän asti hän on tehnyt tyhjäksi kaikki ponnistuksemme.
— Mistä te häntä epäilette?
— Hän on ihan varmasti vaarallinen pahantekijä, sanoi Asbjörn Krag vakavasti, — ja minä lyön vetoa siitä, että hänellä on monta rumaa kolttosta tunnollaan. Meidän on ollut mahdoton päästä häneen käsiksi. Hän kantaa maailman nähtävissä mitä puhtainta kilpeä, ja hän on kaiken aikaa osannut luikertaa kynsistämme helposti ja liukkaasti kuin ankerias.
— Luuletteko tosiaankin hänen olevan jollakin lailla tekemisissä varkauden ja veljeni kuoleman kanssa?
— Aivan varmaan. Siitä tunnen olevani vakuutettu. Mutta varkauden tapahtuessa hän oli kotonaan Oskarinkadun varrella.
— Silloin sen on tehnyt joku tai jotkut hänen ystävänsä.
— Se on selvää.