— Hän on tosiaan jo aika näppärä, tuumi Asbjörn Krag. — Hän seuraa konsulia askel askeleelta niin välinpitämättömän näköisenä ja huomiota herättämättä kuin opetettu vainukoira. Toden totta, ei ole tarvis katua, että ongin tuon pojan vankilasta. Hänestä saattaa tulla hyödyllinen.
Asbjörn Krag nousi nopeasti ikkunan äärestä ja meni pukuhuoneeseensa.
Sillaikaa Falkenberg käveli ripeästi lähimmälle raitiotiepysäkille.
Siinä hän odotti, kunnes saapui vaunu, jonka kilvessä oli nimi "Oslo".
Hän astui etusillalle. Samalla salapoliisin vakooja nousi takasillalle.
* * * * *
Vasta puoli yhdentoista ajoissa Pursiklubin huoneisto alkoi herätä eloon.
Teattereissa loppuivat näytännöt, ja niistä tuli useita herroja. Isossa ruokasalissa syötiin illallista, ja jälkeenpäin herrat kokoontuivat häliseviksi, rupattaviksi ryhmiksi tupakkahuoneisiin.
Päivän suuret ja pienet tapaukset olivat puheenaineena.
— Sepä oli ikävä tuo Charlien juttu, sanoo arkkitehti Bissen pääkonsuli Tönnebylle. — Ja niin omituista, että sen piti sattuman heti veljen juhlan jälkeen.
— Loistavat päivälliset, röhisi pääkonsuli. — Falkenberg ihan kerrassaan vei voiton itsestään. Mutta kyllä hän olikin tehnyt mainiot kaupat herra Stiegelin kanssa. Kertovat hänen voittaneen kolmekymmentä tuhatta.
— Toiset sanovat neljäkymmentä, tiesi arkkitehti.