Mutta pian oli pääkonsuli taas keskellä alkuperäistä puheenainetta.
— Niin, se Charlie, se Charlie, mutisi hän.
— Ja se rakkaus, kuiskasi arkkitehti.
— Hoo. Luuletko siinä olleen rakkautta?
— Ei epäilystäkään, vanha veikko. Hän oli kuolettavasti rakastunut
Valentineen, kauniiseen leskeen.
— Ja leskikö ei huolinut hänestä?
— Ei kai pitänyt kauppaa kyllin edullisena. Mutta antoi sentään
Charlien tuhlata muutamia tuhansia. Eikä niin vallan muutamiakaan.
Pari uutta herraa saapui.
— Hän taitaa olla rahanahne, arveli toinen.
— Sitä ei kukaan tiedä, vastasi arkkitehti nopeasti. — Hän tahtoo huvitella, hän seurustelee mielellään ihmisten kanssa, jotka eivät niin tarkoin laske seteleitään. Ja kukapa maailmannainen ei sitä tahtoisi?