Herrojen huomio kiintyi samassa uuteen asiaan.
— Kuka ihmeessä tuo on, jota sihteeri kuljettaa tänne?
— En tunne, en ole häntä ennen nähnyt.
Sihteeri tuli heidän luokseen.
— Saanko esitellä vieraan, sanoi hän, — kaivosinsinööri Kvam
Ruijasta.
Vastatullut kumarsi muille herroille, sitä mukaa kuin heidän nimensä mainittiin.
Hän oli keski-ikäinen, mustapartainen mies, moitteettomasti puettu, puhui pitkäveteisen tyynesti ja liikkui verkkaan ja tasaisesti.
— Hän näyttää jotenkin vakavalta, kuiskasi arkkitehti kilistäessään pääkonsulin kanssa.
— Olen sihteerin hyvä ystävä, sanoi herra Kvam, — hän se minut tänne sai. Muuten minua ilahuttaa, että saan tehdä herrojen tuttavuutta, koska itse olen purjehdusurheilija, vieläpä oikein innokaskin.
Kaivosinsinöörin sanat olivat johdantona pitkään keskusteluun, joka koski purjehdusta yleensä ja viimeistä kilpapurjehdusta erittäin. Eri mielipiteet törmäsivät vastakkain, ja väittely muodostui varsin kiivaaksi.