Mutta kenenkään huomaamatta herra Kvam vetäytyi erilleen keskustelusta. Lopuksi hän seisoi aivan yksin puhellen arkkitehti Bissenin kanssa, sillävälin kuin hänen alkuunpanemansa keskustelu jatkui perin vilkkaana ympäri huonetta.
Taas tuli uusi vieras, joka otettiin yleisellä mielihyvällä vastaan.
Hän oli punakka, pyöreä ja pyylevä herra.
— Tunnetteko häntä? kysyi arkkitehti.
— En, mutta näen, että hän on ruotsalainen. Hänellä on kolme S:ää takinhihassa, vastasi kaivosinsinööri.
— Aivan oikein, hän on Tukholman Purjehdusseuran jäsen. Hän on nimeltänsä Lidström, varatuomari. Kelpo mies.
— Vai niin. Onko hän kauankin oleskellut täällä Kristianiassa?
— Ei, vain pari kolme kuukautta. Mutta hän on jo saanut paljon ystäviä. Hän kuuluu myös hänen ihailijapiiriinsä.
— Hänen?
— Niin. Ai mutta sehän on totta. Te olette vieras paikkakunnalla ettekä siis luultavasti tiedä kuka Valentine on, kaunis Valentine Kempel.
— En, häntä en tunne, vastasi insinööri.