Kuului sekavia huutoja:
— Tyhmyyksiä! Ruotsalainen on hullu! Heittäkää hänet ulos! Falkenberg pelipetturi — mies on mielenvikainen.
Mutta Lidström ei antanut myöten, vaan uudisti syytöksensä. Syntyi sanoin kuvaamaton meteli. Vihdoin saatiin aikaan sen verran hiljaisuutta, että sihteerin sanat pääsivät kuuluviin.
— Minä vaadin varatuomari Lidströmiltä heti paikalla selitystä, sanoi hän.
— Herra Falkenberg pelaa väärin, vastasi Lidström, sanon sen vieläkin kerran. Hän on pistänyt kaksi ässää taskuunsa. Sen olen omin silmin nähnyt.
— Mihin taskuun? kysyi joku ääni joukosta. Ei kukaan tiennyt oikein mistä se tuli.
Muut herrat seisoivat suurena, tiheänä piirinä heidän ympärillään. Kun
Falkenberg pisti kätensä taskuun, oli tilava huone aivan valoisa.
Hän käänsi taskun nurin. Siinä ei ollut mitään, ei korttia enemmän kuin muutakaan.
Lidström horjahti muutaman askelen taaksepäin. Jos myrkyllinen käärme olisi yhtäkkiä noussut pystyyn hänen edessään, ei hän olisi enemmän hämmästynyt ja kauhistunut.
Falkenberg käänsi toisenkin taskun. Siinäkään ei ollut kortteja.