Nyt nousi paheksumisen myrsky ruotsalaista vastaan, ja yleisesti vaadittiin, että hänet oli heitettävä ovesta ulos.
Silloin kaivosinsinööri Kvam astui pöydän luo, tyynenä ja vakavana, ja pyysi hiljaisuutta.
— Hyvät herrat, sanoi hän. — Saattaa näyttää tungettelulta, että minä, joka olen aivan outo ja tuntematon klubissa, sekaannun tähän asiaan. Mutta haluaisin tehdä ehdotuksen, joka mielestäni on varsin järkevä. Laskekaamme kortit.
— Niin, huudettiin joka taholta, laskekaa kortit!
Tavattoman jännityksen vallitessa kaivosinsinööri laski herrojen äsken käyttämät kortit. Joukon mutinasta saattoi kuulla, että kaikki laskivat mukana.
— Viisikymmentä! huudahtivat kaikki samalla kertaa.
— Aivan oikein, sanoi kaivosinsinööri, tässä on ainoastaan viisikymmentä korttia. Kaksi puuttuu siis. Katsotaanpas näin ollen mitkä kortit ovat poissa.
Hän levitti kaikki kortit pöydälle ja tarkasteli niitä.
— Kaksi ässää puuttuu, sanoi hän. — Risti- ja ruutuässä. Sitä ei käy kieltäminen.
— Merkillistä! Salaperäistä! huudeltiin hänen ympärillään, ja ruotsalainen kirkui vimmoissaan: