— Sitten en tiedä mitä se lienee.
— Siitä tulee teille kauhea hetki, vastasi salapoliisi, jahka kerran saatte tietää mitä hän tarkoitti.
Herrat olivat saapuneet konsulin huvilalle. Ensi kerroksen työhuoneessa paloi tuli.
— Vanha palvelijani valvoo ja odottaa minua, sanoi Falkenberg. —
Ettekö tekin käy sisään?
— Kiitos, minun tekee mieleni nähdä lipasta. Olen tänään paljon ajatellut kirjainlukkoa ja tahdon koettaa, enkö voisi keksiä selitystä tähän omituiseen arvoitukseen.
Kun he olivat saapuneet konsulin työhuoneeseen ja palvelija oli lähetetty pois, avasi Falkenberg kaapin ja otti esille rahalippaan.
— Tässä se on, sanoi hän. — Kuten näette, ei sille ole tehty minkäänlaista väkivaltaa.
Salapoliisi tutki lipasta tarkoin joka puolelta, naputti lukkoa ja kopeloi koneistoa.
— Kaikki on kunnossa, sanoi hän. — Tämän lippaan voi avata ainoastaan se, joka tietää avainsanan.
— Sanaa ei tiedä kukaan muu kuin minä itse, sanoi Falkenberg.