Salapoliisi kysyi:
— Onko sana nyt sama kuin viime yönä?
— On, lipas sattuu olemaan lukittu samalla sanalla.
— Tahtoisin mielelläni kokeilla hiukan, sanoi Krag. — Saanko olla yksin täällä huoneessanne kolme minuuttia?
Falkenberg hieman kummasteli pyyntöä, mutta opittuaan sokeasti luottamaan Kragiin hän vastasi nopeasti:
— Tietysti. Riittääkö että menen viereiseen huoneeseen?
— Aivan hyvin. Minä kutsun teitä, kun olen valmis.
Konsuli lähti huoneesta ja sulki oven perässään. Heti hänen poistuttuaan Krag ensin tutki huonetta.
Hän veti paksut uutimet syrjään, jotta sisään pääsi enemmän valoa. Senjälkeen hän avasi ikkunan ja katseli tarkkaavasti puutarhaa ja hiekkakäytäviä, mittasi sitten silmillään ikkunan ja kaapin välimatkan. Sen tehtyään hän aivan tyynesti meni ottamaan teräslippaan hyllyltä ja asetti sen pöydälle. Hetkeäkään empimättä hän sovitti lukon kirjaimet järjestykseen, painoi ponninta ja — avasi lippaan.
— Saatte tulla! huusi hän.