Falkenberg astui sisään viereisestä huoneesta. Jo kynnyksellä hän näki, että lipas oli avoinna. Hän pysähtyi ja tuijotti ällistyneenä ensin lippaaseen ja sitten salapoliisiin.
— Tämä ei ole mahdollista! huudahti hän. — Sehän on kuin satua.
Asbjörn Krag vastasi tyynesti ja hiljaa kuten tavallista:
— Sanoin teille illalla, että niin pian kuin olen keksinyt sanan, joka avaa lippaan, olen myös löytänyt varkaan tai varkaat.
— Niin, sanoi Falkenberg, ja nyt olette avannut lippaan.
Salapoliisi sulki lippaan jälleen, niin että lukko paukahti, ja jatkoi:
— Minun täytyy tunnustaa erehtyneeni. Olen löytänyt sanan, se on totta, mutta —
— Mutta! kysyi konsuli, — mitä niin?
— Ei mitään muuta, vastasi salapoliisi, kuin että olen tällä hetkellä yhtä kaukana varkaista kuin ennenkin.
Hänen äänessään kuului harmin ja väsymyksen väre, joka vaikutti
Falkenbergiin.