Falkenberg rohkaisi mielensä, ja jottei uudelleen osoittaisi heikkoutta, sanoi hän lyhyesti hyvää yötä ja lähti.
Asbjörn Krag kääntyi mennäkseen takaisin atelieeriin.
Hän oli sanonut konsulille hyvästit jonkinlaisessa etuhuoneessa tai kabinetissa.
Juuri ollessaan vetämäisillään syrjään raskaat oviverhot, jotka erottivat tämän huoneen atelieerista, hän pysähtyi ja kuulosti.
Sitten hän tempasi äkisti verhot syrjään ja astui sisään.
Keskimäisen ikkunan luona tuolilla — samalla tuolilla missä Charlie oli ampunut itsensä ja mikä hetki sitten oli ollut tyhjänä — istui nyt ihminen.
VII.
Seuraava päivä.
Tuolilla istui ihminen. Ja tuoli oli sen ainoan ikkunan ääressä, jonka uutimet oli vedetty syrjään, niin että nousevan auringon valo virtasi huoneeseen luoden olentoon valkoisen hohteen.
Asbjörn Krag seisoi hetkisen hiljaa oviaukossa katsellen uteliaasti hahmoa. Sitten hän virkkoi nauraen: