— Kauhea. Olen tuskin silmääni ummistanut.
Herrat istuivat aamiaispöytään.
Falkenberg käski tuoda samppanjaa virkistyäkseen. Asbjörn Kragkin joi lasillisen. Konsuli sanoi:
— Menkäämme oikopäätä asiaan… Te siis tunnette suhteeni Ada
Kjönigiin.
Salapoliisi nosti kummastuneena katseensa.
— Tunnen, vastasi hän tuokion mietittyään. — Sain siitä tiedon eilen, mutta sillähän ei oikeastaan ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.
— Ei, ei muuta kuin että olen käyttänyt morsiameni nimeä kirjainlukon avaimena.
Asbjörn Krag nyökkäsi.
— Saatuani kuulla teidän olevan salakihloissa Ada Kjönig nimisen neidin kanssa ajattelin oitis: hänen nimeään on kai käytetty kirjainlukossa. Niinhän rakastuneet aina tekevät. Se oli arvaus, mutta teidän on myöntäminen, että se oli varsin todennäköinen arvaus.
— Niinpä kyllä.