— Ja sitten näyttäytyikin, että olin arvannut oikein. Nyt teidän pitää vaihtaa kirjainlukon sanaa, herra konsuli.
Einar Falkenberg istui hetkisen ääneti. Hän maistoi lasistaan. Sitten hän sanoi:
— Koska siis tiedätte missä suhteessa minä olen tähän naiseen, pitää minun hänen takiansa huomauttaa teille, että suhteemme on mitä puhtain. Minä rakastan häntä, aion mennä naimisiin hänen kanssaan —
Krag teki kädellänsä torjuvan liikkeen.
— Kaikki tuo ei kuulu minuun, sanoi hän. — Sitävastoin on teidän kiinnitettävä huomiota siihen, että eräs toinenkin tietää asianlaidan ja on tiennyt sen kauemmin kuin minä.
— Ketä tarkoitatte?
— Valentinea.
— Petohämähäkkiä! huudahti Falkenberg. — Olette oikeassa.
— Sen ei tarvitse merkitä mitään, jatkoi salapoliisi rauhoittavasti, onhan mahdollista, että hän on jo unohtanut sen. Mutta, niinkuin sanottu, teidän pitää kiinnittää huomiota siihen.
Herrat lopettivat ateriansa, ja Krag ehdotti, että he lähtisivät heti kaupunkiin.