Konsuli suostui. Hänellä oli monenlaista toimitettavaa konttorissaan.
— Menemmekö jalkaisin? kysyi hän.
— Minä ehdotan että ajaisimme, vastasi salapoliisi. Onko teillä oikein hienot vaunut?
— Hienot vaunut? toisti Falkenberg ihmeissään. — On kyllä, ihka uudet, hienot nelipyöräiset ajoneuvot.
— Otetaan ne. Ja sitten molemmat pulskat sysimustat hevosenne ja uusimmat ja loistavimmat valjaat.
— Mutta minua ei lainkaan haluta herättää huomiota, vastusteli konsuli. — Näyttäisihän kieltämättä kummalliselta, jos ajaisin varhaisena arkiaamuna kaupunkiin semmoisella komeudella.
— Tehkää se sittenkin. Minulla on omat tarkoitukseni.
— Hyvä. Olkoon menneeksi.
Hän antoi valjastamiskäskyn.
— Minua ihmetyttää sitäpaitsi, sanoi konsuli heidän astuessaan vaunuihin, — että olette heittänyt mainion naamioituksenne ja olette jälleen Asbjörn Krag.