Norjalaisen sanoissa oli jotakin niin tehoisaa, että Ribeira totteli ja kiskaisi kiroten oven takaansa kiinni.
"No niin", hän sanoi jurosti. "Voimmehan selvittää tämän asian muitten sekaantumatta. Mutta tahdon kiinnittää huomiotanne siihen, että teillä on edessänne mies, joka osaa hoitaa revolveria."
"Sitä epäilen", Fjeld sanoi tyynesti.
"Hölynpölyä!" portugalilainen kiljui. "Teidän kirottu naftanne ei ole saanut kättäni vapisemaan… Kysykää paronilta, onko hän koskaan nähnyt minun ampuvan harhaan… No, kädet ylös! Jonsonilla on käsiraudat, jotka mielestäni sopivat teille…"
Mutta Fjeld ei näyttänyt halukkaalta tottelemaan. Hän katseli vain de
Nozier'ta sanomattoman välinpitämättömin ilmein.
"Ette pidä hyvää kuria laivassanne, herra paroni", hän sanoi. "Teidän pitäisi tukkia suu tuolta portugalilaiselta kirkujalta."
Paroni ei ollut hievahtanutkaan. Mutta hänen väsyneihin silmiinsä oli tullut riemukas ilme ja monokkeli oli tullut jälleen paikalleen. Jonson astui esiin lasipermannolle. Hänen sieramensa värähtelivät ja hänen korvansa vavahtelivat kuin vanhalla rakuunahevosella, joka haistaa ruutia ja verta. Syntyi hetken äänettömyys. Ribeiran revolveri oli yhä tähdättynä Fjeldin päätä kohti. Mutta hän viivytteli laukaisemista.
"Ei ole asiallenne eduksi, että esiinnytte ylimielisesti, tohtori Fjeld", Nozier virkkoi viimein. Hänen äänensä värähdys ilmaisi, että hän ei ollut vielä päässyt kokonaan pelostaan. "Olette meidän vallassamme. Ribeira ei valehtele sanoessaan, että hän osaa hoitaa revolveria."
"Olen ennen ilmaissut epäilykseni kapteenin taidosta siinä suhteessa", Fjeld vastasi tyynesti. "Ja minä toistan ne. Tuo mies ei osaa hoidella asetta, kun ei ota huomioon edes sitä, mikä semmoisessa asiassa on kaikkein ensimäinen ehto."
"Ja mikähän se olisi?" portugalilainen kysyi irvistäen.