"Niin, mutta — —" Grönneland murahti hajamielisenä.
Ranskalainen tuijotti häneen silmät suurina.
"Niin, mutta ette suinkaan te pelkää, ystävä hyvä?" hän lausui vakavana.
Grönneland säpsähti. Jos tällä kelpo merimiehellä jotakin oli tarpeeksi, niin oli hänellä rohkeutta. Säilyketehtaiden kalastustarkastaja ei ollut ehkä niin kovin lahjakas, mutta hän oli sen lajin norjalaisia merimiehiä, jotka menevät eteenpäin arvelematta.
"Joutavia", hän virkkoi ylimielisesti. "Jos teillä on niin kova halu nähdä lähempää tuota kaunista kummituslaivaa, niin kernaasti minun puolestani. Minä en pelkää. Mutta teidän tulee muistaa, että minä olen voimaton, jos kävisi selville, että tuo uiva kummitus harjoittaa luvatonta kalastusta. Siitä tulee aluksen väelle vain varoitus, ja kun sitten viranomaiset tulevat, huomaavat he linnun lentäneen tiehensä."
"Tuskin", ranskalainen vastasi. "Eipä tuo uiva telakka pääse tiehensä niin nopeasti, että tarvitsisi pelätä sen katoavan. Ja sitäpaitsi — —"
"No niin", Grönneland keskeytti hänet äkisti, "saatte heti nähdä, että minä en pelkää."
Hän kääntyi ympäri ja antoi päällikölle käskyn heti kääntää salaperäistä laivaa kohti.
"Fejesten'in" miehistö oli kerääntynyt keulaan. Miehet tuijottivat ihmetellen ja levottomina tuota merkillistä näkyä.
"Tuon näköinen oli varmaan Lentävä hollantilainenkin", eräs heistä virkahti.