Grönneland rypisti äkäisesti kulmakarvojaan.
"Eikö teillä sitten ole silmät päässänne?" hän lausui äänellä, joka sangen heikosti soveltui ranskalaisiin kohteliaisuussääntöihin. "Tuollahan on juuri se, jota olemme tähystelleet monet viikot."
"En ymmärrä — —"
Grönneland ravisti ranskalaista käsivarresta.
"Tuolla on silli", hän kirkui. "Se on hylännyt rantamat ja lähtenyt selälle. Ja luulenpa, Jumala minua armahtakoon, että tuo suuri laivanhirviö on piirittänyt sillin. Mutta semmoiset rosvouskeinot me pian pysäytämme — vaikkapa tuo jättiläinen olisikin Monacon ruhtinaan omaisuutta. Norjan tykkiveneillä ei ole ollut paljon tekemistä viime aikoina. Tästä tulee niille lihava suupala. Onko moista nähty: varastaa silli meidän rantamiltamme! — — On parasta aivan heti antaa siitä viranomaisille tieto."
Ranskalaisen tummissa silmissä vilahti levottomuus. Mutta se oli vain kuin pieni pilventuppura, joka nopeasti livahtaa auringon ohi.
"Se on tosiaan hassunkurinen laiva, tuo tuolla", hän virkkoi pitkäveteisesti. "Kun kerran olemme näin kaukana merellä, niin olisipa hauska ottaa se silmättäväksi vähän lähempää. Eipähän tuo purre!"
"Jumala ties', mitä se tekee", Grönneland murahti. "Minä en pidä tästä jutusta. Laiva näyttää aivan uivalta ruumisarkulta. Minulla on semmoinen aavistus, että kaikki ei ole aivan järjestyksessä — olkaa varma siitä!"
Ranskalainen nojasi nauraen kaidetta vasten. Grönneland oli huomaavinaan hänen pyöreillä kasvoillaan halveksivan ilmeen.
"Olen aina ollut utelias", hän virkkoi. "Paksunahkainen kenties, mutta täynnä tiedonhalua. Eipähän tuossa mitään vaaraa liene, vaikka tarkastellaan tätä laivaa hiukan perinpohjaisemmin. Ja jos laiva on Monacon ruhtinaan, niin voitte olla varma siitä, että tähän merkilliseen sillin saartamiseen ei ole perusteena mikään rikos. Hän on varsin kunniallinen mies. Kunhan vain asia tulee selville, niin huomataan kai, että kysymys on vain mielenkiintoisesta tieteellisestä kokeilusta. Olen varma, että monsieur Bjelland ei olisi hyvillään, jos palaisitte Stavangeriin viemättä asiasta täydellistä selvitystä. Epäluulot ovat usein vain puutteellisen henkisen toimintakyvyn ilmauksena."