Mies saatiin laivaan kaikesta päättäen viimeisessä hetkessä. Hänet oli kannettava ylös köysitikkaita. Hän makasi aivan tiedotonna matruusien vahvoilla käsivarsilla.
Kun haaksirikkoinen oli kääritty lämpöisiin villahuopiin, kieriteltiin häntä edestakaisin kannella, jotta vesi olisi valunut ulos. Muuan perämiehistä hieroi häntä saadakseen hänet virkoamaan.
Hän avasi silmänsä ja katseli ympärilleen. Hänen ympärilleen kerääntyneitten naisten tuntema osanotto vilkastui huomattavasti. Hän oli miellyttävän näköinen ja hänelle oli eduksi esiintyä näännyksiin saakka väsyneenä. Hänen päänsä painui alas ja hänen omituisen punaisilta huuliltaan kuului valittava voihkiminen. Mies oli kovin näännyksissä, mutta ilmeisesti hyvässä vauhdissa virkoamaan päin.
Äkkiä tuntui hänessä heräävän kauhea muisto.
"Hirmuista", hän kuiskasi ranskaksi.
Matkustajat kurottautuivat varpailleen.
"Mitä hän sanoi", saksalaiset naiset huusivat.
"Nähtävästi hän on ulkomaalainen", perämies vastasi. "Luulen nähneeni hänet Stavangerissa."
Sillä välin haaksirikkoinen oli noussut toisen kyynärpäänsä varaan ja katseli nyt ympärilleen.
Kapteeni Gude kumartui hänen puoleensa.