"Tapaamme siis huomenna samaan aikaan", ranskalainen virkkoi.
"Se on ikävä kyllä mahdotonta."
"Kuinka niin?"
"Minun täytyy lähteä huomenna", Grönneland jatkoi, "sillä silloin silli nousee."
Ranskalainen katsoi häntä pitkään.
"Sitä olette puhunut jo kauan, kapteeni Grönneland", virkkoi hän välinpitämättömästi.
"Niin, mutta nyt se todellakin nousee", norjalainen vastasi. "Joka puolelta on tullut ilmoituksia, että merellä on huomattu suuria parvia. Se ei olekaan totisesti liian varhain. Kaikki aluksemme ovat lähtökunnossa. Kalastajamme ovat saaneet varoituksen. Minä voin saada lähtökäskyn milloin tahansa. Onneksi on näihin aikoihin päivisin hyvä ilma."
"Se on omituinen kala, tuo silli", ranskalainen nauroi. "Epävakainen ja oikullinen."
"Oo, sillä on kyllä määrätyt tapansa, silläkin. Muuten hukka perisikin kalastajamme. Parin päivän perästä tehtaat ovat täynnä silliä. Silloin saatte nähdä, että anjovis-kalastajat saavat kiirettä."
"Mutta jospa silli ei nousisikaan", ranskalainen lausui omituisesti korostaen sanojaan, niin että norjalainen kapteeni katsoi häntä silmiin.