"Niin", hän virkkoi, "niin onnettomasti on käynyt ennenkin. Ja silloin tulisi kovat ajat säilyketehtaillemme ja koko Stavangerille. Kaupungin elinhermo on nyt kerta kaikkiaan säilykkeet ja kaikki, mitä niihin kuuluu. Jos kalastus epäonnistuu, niin se hermo katkeaa, olipa kysymys brislingistä, anjoviksesta taikka sardineista."
"Sardinit", ranskalainen alkoi… mutta ei jatkanut ajatustaan.
Biljardisaliin syöksyi muuan tehtaan kirjanpitäjä ja meni suoraan
Grönnelandin luo.
"Nyt se tulee, kapteeni", hän lausui hengästyneenä. "Siitä ilmoitetaan kaikista vuonoista. Eikä olekaan mitään pieniä joukkoja…"
"All right", kapteeni huudahti iloisena, hykertäen käsiään. "Oikeinpa ennustin. Hyvästi, monsieur Courbier, nyt silli nousee."
Hän syöksyi ulos. Ranskalainen jäi syviin ajatuksiin vaipuneena seisomaan biljardin eteen.
"Ei se niin vallan varmaa ole", hän murahti itsekseen.
Sitten hän astui odottamassa olevan totilasinsa ääreen kädet housuntaskuissa.