Nuori neito tuli hyvin vakavaksi… Hänen alahuulensa vavahteli vastalauseesta, samalla kun hänen suuret silmänsä täyttyivät kyynelin. Fjeld tunsi sydäntänsä polttelevan.
"Te olette liian kaunis", hän sanoi. "En sano tätä minään kohteliaisuutena. Mutta haluaisin nähdä sen miehen, joka voisi vastustaa teitä, kun panette silmienne äänettömän rukousvoiman liikkeelle."
"Nyt en päästä teitä, tohtori Fjeld", sanoi neito hilpeästi. "Tiedätte varsin hyvin, että kaikessa hiljaisuudessa olen haaveillut teistä. Niin että nyt teidän täytyy taipua. Teidän täytyy ottaa joku ihminen, joka auttaa teitä. Ja minä en ole todellakaan niin kovin tyhmä, sen tiedätte. Sallikaa minun olla palvelijanne. Kultanappinen liveri ja polvihousut pukevat minua mainiosti."
Fjeld naurahti.
"Ei, ette saa nauraa", toinen sanoi vakavasti. "Ette saa lyödä tätä leikiksi. Minulle tämä asia on mitä syvintä vakavuutta. Olen puhunut siitä kelpo vaimonne kanssa ja hän sanoi…"
"Mitä hän sanoi?"
"Että minä olen rohkein nuori nainen, mitä hän milloinkaan on tavannut, ja että onni varmaan suosii minua… Mutta se ei ole pääasia", hän jatkoi. "Asia on niin, että minun täytyy nyt päästä seikkailulle. Olen kuin lapsi — minun täytyy saada leikkiä, vaikka henkeni kaupalla. Kuulkaahan, tohtori Fjeld. Minä olen nyt teidän oppilaanne. Tehän minut olette tehnyt siksi, mikä olen. Kuinka olenkaan kuunnellut teidän ihmeellisiä kertomuksianne! Olettehan tuhannet kerrat sanonut, että nykyaikana on seikkailu ainoa, mitä nuorisolla on jälellä. Ei mielikuvituksen fata morgana, vaan erämaan, aarniometsän ja rikoksen seikkailu. Olette sanonut minulle, että meidän aikanamme kun järjestäytymisen hirmuvalta ja kansanvaltainen tasoitus tekevät nuorison yhdeksi ainoaksi harmaaksi massaksi, on tätä nuorisoa vieteltävä hyppäämään ulos aisoista löytääkseen oman itsensä. Minä olen vielä nuori ja koko sieluni janoaa vaarojen seikkailua!"
Nuoren neidon kasvot olivat tulleet hehkuvan punaisiksi innosta ja hän polki pikku jalallaan lattiaan painostaakseen sanojaan.
"Olen jo kerran ennen sanonut, että teitä on mahdoton vastustaa", tohtori Fjeld virkkoi puoliksi vastahakoisesti. "Enkä voi kieltää, kun käytätte naisellisen vaikutusvaltanne kaikkia aseita. Mutta en liioittele sanoessani teille, että vaellus minun rinnallani on samaa kuin kulkeminen kuilun kaitaisimpia polkuja. Se päivä on ehkä koittava, jolloin kiroatte seikkailuhaluanne. Aina ei ole kysymys ainoastaan elämästä…"
"Te voitte saada minut pelkäämään. Tiedän, mitä vaara on, ja siitä päivästä lähtien, jona yksinäni harhailin merellä The Eaglen pelastusveneessä, olen ollut tottunut kuolemanajatukseen. Se on kyllä tapaava minut oikealla hetkellä ja kaikella kunnialla."