Ovelle koputettiin. Hotellinisäntä astui huoneeseen odottamatta vastausta. Hänellä oli ilmeisesti kiire.
"Salissa on eräs herra, joka haluaa puhutella teitä", sanoi hän läähättäen.
Grönneland rypisti kulmakarvojaan.
"Kuka se on?" hän kysyi ja raapasi tulta uudella tulitikulla.
"Se on herra Bjelland", hotellinisäntä vastasi melkein riemuiten.
Kapteeni viskasi toistamiseen pois tulitikkunsa, ennenkuin se oli kerinnyt sikaariin saakka ja nousi nopeasti tuoliltaan.
"Kuolema ja kirous", hän murahti, päästäen lautasliinansa putoamaan lattialle. "Mitähän hän minusta tahtoo?"
Norjan säilyketehtaiden vanhin, Christian Bjelland, istui kauniissa pikku salissa ja rummutti hermostuneena pöytäliinaa. Muhkea vanhus, jolla oli levolliset ja älykkäät kasvot ja terävät silmät, hymyili huomatessaan kapteenin hämmingin.
"Hämmästytte nähdessänne minun tulevan tänne", hän sanoi. "Niin! Mutta siihen on syynsä. Näinä päivinä on monta silmäparia vartioimassa konttorini ovea. Ja muuten on pieni kävelymatka minulle mieleen."
"Olen käytettävänänne", Grönneland vastasi kunnioittavasti.