"Hitto tietäköön!" edellinen ääni vastasi kiukkuisesti. "Mutta joku kulki kajuuttani yli hetkinen sitten."
"Varmaankin paroni on tullut takaisin lentokoneellaan."
"Pässinpää", kapteeniksi mainittu ärjäsi. "Miksikä hän konttaisi teräslevyillä kuin mikäkin äyriäinen? Lähetä pari miestä katsomaan. Ja jos siellä on joku, niin toimita hänet suorinta tietä hiiden kattilaan."
Luukku lyötiin kiinni. Sisältä kuului jyriseviä askeleita.
Field kiiruhti portaita alas. Mutta samassa kun hän laski jalkansa siltamalle, kaksi miestä tuli eräästä ovesta ja heittäytyi hänen kimppuunsa, syösten suustaan muutamia valikoituja ranskalaisia kirouksia.
XXI.
PULASSA.
Fjeldillä oli revolveri kädessä, mutta hänen ei tarvinnut käyttää sitä. Hintelät, leveäharteiset belgialaiset hän sai karistetuksi hartioiltaan pudistamalla. Sitten hän lähti pakoon siltamaa pitkin, ei merimiesten puukkojen pelosta, vaan tahtoen käyttää tilaisuutta tutustuakseen tähän merkilliseen laivaan niin paljon kuin mahdollista.
Hän hyppäsi sen parin metrin levyisen välikön yli, joka ikäänkuin jakoi laivan kahtia. Belgialaiset juoksivat hänen perästään, kiroten ja hoilaten. Mutta he eivät olleet niin nopsat jaloistaan kuin norjalainen lääkäri. Toinen heistä kompastui yrittäessään väreilevässä kuuvalossa tehdä saman hypyn kuin Fjeld ja putosi mereen. Toinen pysähtyi pikku aukion reunalle ja huitoi hurjasti veitsellään pakenevaa vihollista kohti.
Fjeld laski, että toisellakin puolella pitäisi olla käytävä, eikä hän erehtynytkään.