Kynnyksellä hän kohtasi nuoren miehen, joka kumartaen pyysi anteeksi ranskaksi.
Bjelland tervehti päännyökäyksellä. Hän lähti Kirkkokatua kotiinsa.
Nuori mies katseli ivallisesti ukon jälkeen. Sitten hän meni
Grönnelandin luo.
"Kuinka on biljardin laita?" hän kysyi, yhä ranskaksi.
"Vai niin, tehän se olette, Courbier", Grönneland vastasi hajamielisesti. "Ikävä kyllä on minun lähdettävä merelle."
Ranskalainen näytti pettyneeltä.
"Tänään on kaunis ilma", hän sanoi, "tekisipä melkein mieleni tulla mukaan."
Grönnelandin kasvot loistivat ilosta.
"Niin, tulkaa pois", hän virkkoi, "niin saamme panna laivassa hieman nakiksi."