Kapteeni Grönneland oli kuunnellut päällikkönsä kertomusta tavallaan hartaalla kunnioituksella. Mutta se, mikä herätti huolia Bjellandissa, ei näyttänyt tekevän häneen mitään syvempää vaikutusta.
"En oikein ymmärrä", hän virkkoi tavalla, joka ilmaisi hänen esimiehelleen, että hän ei ollut ainoastaan tarmokas, vaan myöskin kovapäinen.
Bjelland nojasi tuolinsa selustaa vasten.
"On mahdollista, että näen näkyjä keskellä kirkasta päivää", hän lausui. "Mutta minä luulen, että tuo ihmeellinen uiva telakka ja sillin merkillinen käyttäytyminen ovat jossakin keskinäisessä yhteydessä toisiinsa."
Hän vaikeni äkkiä. Hän oli huomannut hymyn välähdyksen Grönnelandin silmissä.
"Nyt hän kai luulee minun tulevan uudestaan lapseksi", hän mietti mielessään.
Grönneland nousi seisomaan.
"Asia tutkitaan perinpohjin", hän lausui kumartaen. "Lähden itse merelle ottamaan selkoa asiasta. Saatte vastaukseni huomenna iltapäivällä."
Bjelland nousi istuimeltaan. Hänen kauniille vanhoille kasvoilleen oli tullut väsynyt ilme.
"Luotan siihen", hän sanoi lyhyeen ja astui verkalleen ovea kohti.