Päättäväisin elein portinvartija laski piipun syrjään ja loikkasi viidellä harppauksella portaat ylös. Mutta ennenkuin hän pääsi ensimäiseen kerrokseen, kuuli hän konttorin oven sulkeutuvan epäilyttävän naisen perästä. Hän syöksyi sisään, mutta kohtasi jo eteisessä herra Bjelland nuoremman, joka hyvin kylmästi kysyi: "Mitä te haette?"
Rehellinen Kerberos sopersi anteeksipyynnön ja peräytyi korvat lurpallaan takaisin paikalleen piippunsa luo mietiskelemään asioita, joita ei käsittänyt.
Tuo merkillinen, miehen vaatteisiin puettu nainen oli sillä välin istuutunut syvään nojatuoliin sisemmässä konttorihuoneessa. Liikkeen iäkäs päällikkö seisoi hänen edessään ja katseli ihmeissään tuota nahkapäällystäiseen nojatuoliin vaipunutta, kokoon lyyhistynyttä olentoa.
"Ette suinkaan tunne minua?" nuori nainen kysyi raukeasti.
"Kyllä", Bjelland vastasi nauraen. "Olette miss Westinghouse, mutta myönnän, että juuri tällä haavaa ette paljon muistuta sitä hurmaavaa naista, joka minulla oli kunnia tavata tohtori Fjeldin luona."
Puhuteltu nousi äkkiä seisomaan. Väsynyt ruumis oli jälleen saanut eloa.
"Niin", hän sanoi, "tohtori Fjeld, niin! Tulen hänen luotaan. Hän on vaarassa. Meidän on riennettävä hänen avukseen. Ymmärrättekö? Aivan heti."
Bjelland katsoi häntä terävästi.
"Tehkäämme niin", hän sanoi. "Mutta ensin on teidän levättävä. Näytätte saaneen kokea yhtä ja toista viime yönä."
"Olen hirveän väsyksissä", neito vastasi, "Ja minun on kauhean nälkä — —"