Suuren säilyketoiminimen Bjelland & Co:n avaran liiketalon portinvartija istui poltellen aamupiippuaan ja katseli tutkivasti kirkasta syystaivasta. Oli kaunis aamu — ei pilvenhattaraakaan ollut näkyvissä, ja tuulet lauloivat iloista aamulauluaan satamasta.
Yhtäkkiä hän säpsähti. Kulman takaa kääntyi omituinen olento. Näytti aivankuin rakennusta lähestyvä muukalainen olisi ollut sodassa taikka seisonut päällään suossa. Mutta silti hän näytti yhtä huolettomalta.
"No, mihin matka, ystäväni?" portinvartija kysyi naurahtaen.
"Näytättepä olleen aikamoisella seikkailulla, vai mitä?"
Hänen piti juuri jatkaa, mutta huomasikin, että se ei ollutkaan poika, jonka kanssa hän jutteli, vaan vahtisotilaan tapaan puettu nuori tyttö. Portinvartija huomasi, että hänellä oli hyvin kaunis vartalo. Mutta hän ei voinut tarkoin eroittaa kasvonpiirteitä, jotka olivat lian peitossa. Pienen, kudotun myssyn alta näkyi tuuhea tukka, joka alkujaan oli ollut kullankeltainen, mutta joka nyt mudan peittämänä riippui suortuvina korvien ja kaulan yli.
Portinvartija rypisti kulmiaan, sillä tämä oli nyt ilmeisesti semmoinen olento, jota poliisipöytäkirjoissa sanotaan epäiltäväksi henkilöksi. Ja hänen ihmetyksensä ja epäluulonsa kasvoivat, kun tuo merkillinen olento pysähtyi aivan konttorirakennuksen eteen tarkasti tutkimaan suurta, kullattua nimikilpeä. Mikä hiton kummallinen naikkonen tämä oli, joka kuljeskeli kadulla kustantamatta naamaansa hiukan saippuaa ja kampaa aamusiivoukseensa?
Mutta nuori nainen ei ollut siitä millänsäkään. Hän astui suoraan portinvartijan luo ja kysyi englanninkielellä:
"Onko herra Bjelland tavattavissa?"
Portinvartija oli olevinaan sivistynyt mies, mutta vieraita kieliä hän ei osannut. Hän ymmärsi kuitenkin, että nainen tahtoi puhutella herra Bjellandia. Mutta se ei käynyt päinsä — elettiin vaarallisia aikoja, ja oli noudatettava varovaisuutta. Eikä portinvartija kaikessa arvokkuudessaan ottanut piippua suustaan, vaan asettui keskelle ovea, vieläpä sangen mielenosotuksellisella tavalla.
Mutta sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä. Sillä miehenvaatteissa oleva nainen tyrkkäsi hänet syrjään odottamattomalla töytäyksellä ja kiepahti ilman muuta hänen ohitsensa, ennenkuin hän sai otetuksi kallisarvoista piippua suustaan ja käytetyksi käsiään.
Kaikki tapahtui silmänräpäyksessä, ja kun portinvartija loukkaantuneena huudahtaen yritti tarttua tuota rohkeata vierasta takin liepeeseen, ei hän kerinnyt muuta kuin nähdä kaksi siroa nilkkaa katoavan portaisiin.