"Bergenissä asuu kelpo väkeä", hän jatkoi hetkisen kuluttua, "joka harjoittaa sillin ja muitten kalojen pyyntiä. Monessa suhteessa he ovat vallan verrattomia. Heillä on ajatuksia ja he ennustavat, kuinka kalastus kunakin vuonna onnistuu. Heillä on sanomalehti, jonka nimi on 'Fiskets Gang' ja siinä on paljon hyviä neuvoja ja ohjeita. Mutta tänä vuonna he ovat tehneet erehdyksen — surkean erehdyksen. He olivat ennustaneet hyvää kalavuotta. Mutta kuinka on käynyt? He ovat saaneet huonoimman saaliin satoihin vuosiin. Koko rannikolla ei puhuta muusta kuin kalastajain ja kalakauppiaitten perikadosta. Stavangerin säilyketehtaat eivät ole saaneet sataa tynnyriä silliä. Koko mahtava järjestö horjuu perustuksiaan myöten. Me olemme sen kukistaneet, Ribeira, aivan niin kuin te kukistitte tuon riivatun kapteenin ja hänen höyrylaivansa meidän aluksemme rautakylkien väliin. Tuo kelpo Grönneland — hän ja hänen miehensä katosivat jäljettömiin. Monelle on käyvä samalla tavalla. Toivon vain, että olisimme saaneet vangituksi tuon riivatun tohtorin laivamme teräshampaitten väliin ja jauhetuksi hänet sillijauhoksi. Hänestä olisi tullut mainiota lannoitusainetta. Ha, ha, ha!…"
Jos de Nozier'n takana istunut tummapintainen portugalilainen ei olisi ollut niin kovin juovuksissa, olisi hän ehkä huomannut, että paronin naurussa oli jotakin väkinäistä. Ja jos Ribeira olisi ollut ihmistuntija, olisi hän tehnyt sen johtopäätöksen, että de Nozier'n hermostunut puheliaisuus johtui siitä säikähdyksestä, joka väijyi hänen pelkurimaisessa sydämessään.
"Olisi hauska tietää", hän jatkoi yksinpuheluaan, "mitä tuo pirun tohtori nyt keksii. Hänen kanssaan ei ole leikkimistä. Saimler pelkäsi häntä kuin ruttoa ja Jaap van Huysmann sanoi hänen olevan maailman merkillisimpiä miehiä. No — minua hän ei vältä. Hän ei ole muuta kuin ihminen. Oo, jospa hän vain olisi tässä!"…
"Toivomuksenne voi helposti toteutua", syvä bassoääni virkkoi hänen takanaan.
Nozier nousi istuimeltaan nopeasti kuin salama ja kääntyi ympäri. Portugalilainen seisoi siinä pitkänä ja uhkaavana. Mutta hänen tummat silmänsä olivat muuttuneet sinisiksi ja suuren lierihatun alta pilkistävä tukka oli vaalea.
"Kuka olette?" belgialainen sähisi pelästyneenä.
"Olen se, jota etsitte. Olen tohtori Jonas Fjeld."
XXXI.
MERKILLINEN VIERAS.
Stavanger oli juuri herännyt. Tämä kaupunki nousee varhain jalkeille.
Se on tottunut kovassa ja kiivaassa kilpailussa pitämään silmänsä auki.
Kello oli juuri lyönyt kahdeksan ja laitureilla ja makasiineissa oli
vilkasta hyörinää. Olivatpa konttoritkin avanneet ovensa.