— Tämä kirje, sanoi Krag, on monessa suhteessa mieltäkiinnittävä. Tarkastamalla sitä sana sanalta voin todistaa, että se on kirjoitettu vääristetyllä käsialalla. Kysymyksenalainen lähettäjä ei ole kuitenkaan ollut tehtävänsä tasalla. Kirjoituksessa ilmenee niin monia luonteenomaisia pikkupiirteitä, että asioihin perehtymätönkin huomaisi yhtäläisyydet, jos tämän kirjeen rinnalle asetettaisiin toinen, jonka sama henkilö on kirjoittanut tavallisella käsialallaan. Olen onnistunut hankkimaan itselleni sellaisen käsialanäytteen ja sen nojalla saanut tietooni, kuka on lähettänyt tämän kirjeen eversti Holgerille. Minä tiedän hänen nimensä. Se ei ole ratsumestari Rye. —
Salissa vallitsi ankara jännitys. Puheenjohtaja ahmi salapoliisia silmillään.
NELJÄSTOISTA LUKU.
Kumpi?
Salapoliisi veti laskostetun paperin taskustaan.
Tämän paperin hän asetti eversti Holgerin saaman salaperäisen kirjeen viereen oikeuspöydälle ja kysyi puheenjohtajalta:
— Voiko kukaan väittää, etteivät nämä molemmat kirjeet ole saman henkilön käsialaa?
Tuomari tutki hyvin tarkoin molempia asiapapereita. Hänen kasvoistaan näkyi, että hän oli hämmästynyt ja ymmällä.
— Miten on minulta voinut jäädä huomaamatta, mutisi hän, että everstille lähetetty kirje on selvästi kirjoitettu vääristetyllä käsialalla. Ei ole epäilystäkään, molemmat kirjeet ovat saman miehen kirjoittamat. Mistä olette saanut tämän kirjoituksen, herra Krag?
— Olen löytänyt sen, vastasi salapoliisi.