Tuomari katsoi häneen ja hätkähti.
Krag, joka näki hänen katseensa, huomautti:
— Teidän on muistaminen, ettei tässä ole kysymys pelkästä tuloksen saavuttamisesta hämärässä ja kummallisessa asiassa, vaan että myös kanssaihmisen onni ja kunnia on vaarassa. Päällepäätteeksi ystävän.
— Minä voisin täydentää todisteluainesta, sanoi puheenjohtaja laskien pöydälle kolmannen kirjelipun.
Se oli asianajaja Bomanin kirje, jossa hän ilmoitti aikovansa esiintyä todistajana ja tuoda tärkeitä tietoja.
Oli nyt aivan ilmeistä, että kaikki kolme kirjettä, eversti Holgerin saama, tuomarille lähetetty ja se, jonka Asbjörn Krag oli tuonut, olivat saman henkilön kirjoittamia, siis Bomanin. Viimeksimainittu kirje oli se paperi, jonka Asbjörn Krag oli kauppiaan luona käydessään pistänyt taskuunsa: keskeneräinen kirje metsäkaupasta.
Oikeuden puheenjohtaja istui hetkisen mietteissään. Tilanteen äkillinen muutos oli nähtävästi hämmästyttänyt häntä melkolailla.
— Asia on siis joutunut uuteen vaiheeseen, sanoi hän. — Epäilykset käyvät nyt kahtaanne. Ratsumestari Rye ei ole ainoa epäluulonalainen.
— Pyytäisin tämän johdosta saada huomauttaa, sanoi Krag, että toinen epäluulonalaisista, ratsumestari, on täällä läsnä, kun taas toinen on poissa, vastoin omaa ilmoitustaan. Näyttää siltä, kuin asianajaja olisi alkanut aavistaa pahaa ja vainuta, että oli edessä pikkuinen tilinteko, ja senvuoksi katsonut parhaaksi hukkia tiehensä.
— Se tuntuu uskomattomalta, arveli tuomari. — Miten hän olisi voinut aavistaa sellaista? Eihän minulla itsellänikään ole ollut siitä aavistusta ennen kuin nyt vasta. Tiesin kyllä, että teillä oli jokin yllätys mielessä, mutta en osannut ajatellakaan, että se oli tällainen pommi.