Dagny viivytti vastausta. Vasta hetken kuluttua hän sai sanotuksi:
— Minä… minä olisin toivonut, ettette olisi koskaan tullut tänne.
Nämä sanat koskivat tuskallisesti Asbjörn Kragiin. Hän käveli pari kertaa lattian poikki ja seisahtui sitten Dagnyn eteen. Hän seisoi kädet selän takana ja katsoi häneen.
— Jollen olisi tullut, sanoi hän, olisi kaikki nyt hyvin toisin.
— Niin, puuskahti Dagny.
Hän taisteli itkua vastaan.
— Hyvä neiti Holger, jatkoi salapoliisi. — Minä ymmärrän, että te olette onneton, ja säälin teitä senvuoksi. Mutta teidän ei pidä tehdä vääryyttä.
— Mitä minun on tehtävä? Olen aivan yksin.
— Niin, siksi että itsepäisesti pysytte yksinäisyydessänne. Ellette usko asiaanne kellekään toiselle, ei teillä ole mitään neuvoa. Minä tahdon vain teidän parastanne. Sekä teidän että yhteisen ystävämme Ryen parasta. Ja nyt minä sanon teille, millä kannalla asiat olisivat, jollen olisi tullut. Hyvä neiti, haluaisitteko todellakin, että Rye tällä hetkellä istuisi vankeudessa epäiltynä murhayrityksen teosta isäänne vastaan?
— Ah, sitä ei kukaan ihminen uskalla väittää. Hän on syytön.