— Siis kahdeksan tienoissa, mutisi hän miettivänä.
— Niin, juuri siihen aikaan. Kello oli seitsemän minuuttia vailla kahdeksan. Minä pidän aina muistissa aikamäärät, kun työskentelen. Asianajaja tuli Holtesta päin, missä hän luultavasti oli jatkanut tutkimuksiaan hankkiakseen sitovia todistuksia ratsumestaria vastaan.
— Ja nyt hän on poissa?
— Niin, jäljettömiin kadonnut.
— Ratsumestari Rye oli kai… hän oli kai kotona siihen aikaan, luullakseni?
— Eilen illalla kahdeksan aikaan?
Kragin hermot värähtivät. Hänet valtasi sellainen aavistus, että nyt oli käsissä ratkaiseva kohta.
— Niin.
— Kahdeksan aikaan, mutisi Krag itsekseen ja antoi Dagnyn saada sen käsityksen, että hän koetti muistella ja laskea, — ei, siihen aikaan hän oli hiukan ulkona kävelemässä. Pehtori mainitsi siitä, kun tulin kotia.
— Milloin tulitte kotia? Tapasitteko silloin ratsumestarin?