— Tapasin, vastasi Krag.
Ja hän lisäsi, katsoen Dagnyyn terävästi:
— Rye oli aivan kaltaisensa. En voinut huomata hänessä mitään tavallisuudesta poikkeavaa.
Sanat vaikuttivat Dagnyyn sysäyksen tavoin.
— No niin, sehän on yhdentekevää, sanoi hän.
Taas syntyi hiljaisuus. Dagny neiti taisteli sisällistä taistelua. Hän olisi halunnut katkaista keskustelun, mutta tuntui, ettei hän oikein uskaltanut.
Asbjörn Krag tarttui jälleen yhtäkkiä äskeiseen asiaan.
— Te siis ette tahdo sanoa, mikä aiheutti käyntinne asianajajan luona?
— Minulla ei ole mitään sanottavaa!
Asbjörn Krag hymyili, otti tyynesti tuolin ja istuutui hänen eteensä.