— Siinä tapauksessa sallinette, sanoi hän puolittain leikillisesti, — että minä puhun teidän sijastanne. Sopiihan teidän keskeyttää, jos milloin katsotte tarvittavan oikaisemista.
Eilen illalla kello seitsemän — aloitti salapoliisi — istui asianajaja kirjoittamassa kirjettä jostakin metsäkaupasta, joka kiinnitti hänen mieltään, siis asiasta, joka ei millään lailla koske tätä kummallista juttua. Hän oli juuri kirjoittanut sanat "myytävää metsää" — kirje on minulla, nähkääs — kun hän samassa muisti erään asian. Uskallan arvata, ettei mikään ulkonainen tapaus keskeyttänyt häntä yhtäkkiä. Hän huomasi näet, että kello oli puoli kahdeksan tai ehkä pari minuuttia vailla puoli. Tehän olitte luvannut kohdata hänet kello puoli kahdeksalta?
Krag kohotti varoittavasti kättänsä, kun näki Dagnyn liikahtavan tahdottomasti.
— Älkää keskeyttäkö minua, sanoi hän. — Mahdollista kyllä, että erehdyn joissakin pikkuseikoissa, mutta pääasiassa olen aivan oikeassa. Tiedän sen ihan varmaan, sillä koko todistusketjuni on eheä. No niin, minä edellytän siis, että teillä oli jotakin hyvin tärkeätä sanottavaa asianajajalle ja että olitte vihdoin päättänyt mennä häntä tapaamaan. Häntä, joka, niinkuin tiedetään, on ratsumestarin vihollinen. Saanko ehkä sanoa verivihollinen, hyvä neiti? Sanon sitten niin.
Kun siis asianajaja, kuten sanottu, istui kirjoittamassa kirjettään, huomasi hän, että määrähetki läheni. Silloin hänen mieleensä juolahti sangen järkevä ajatus, että olisi sentään sopimatonta kohdata teidät kauppiaan talossa tai aivan sen lähellä, missä kuka tahansa voi nähdä teidän kohtauksenne, joka nykyisissä olosuhteissa oli tietenkin omansa herättämään suurta huomiota. Hän päätti siis lähteä teitä vastaan, jotta edes näyttäisi siltä, kuin te olisitte sattumalta tavanneet toisenne. Mutta kun aika on täpärällä, jättää hän kirjeensä kesken. Emännälle, kauppiaan vaimolle, hän sanoo muka menevänsä huoneeseensa, mutta pujahtaakin maantielle.
Mutta nyt sattuu niin onnettomasti — tai minä sanon mieluummin: onnellisesti — että te, neiti, kuljette mieluummin kiertoteitä päästäksenne tapaamasta ihmisiä. Te menette metsän kautta. Sitä hän ei tule ajatelleeksi, ja siitä seuraa, että te kävelette toistenne ohi. Sillaikaa kun hän astelee tietä pitkin ja tähystelee eteensä nähdäkseen teidät, saavutte te kauppiaan talolle.
Tässä tahdon pistää väliin pienen kysymyksen. Minulle on kerrottu, että kauppiaan vaimo on aikoinaan ollut teidän hoitajattarenne. Eikö niin?
Dagny nyökkäsi.
— Hyvä. Ja kuten tiedätte, tavataan lastenhoitajissa usein liikuttavaa rakkautta lapsiin, joita he ovat hoitaneet, vielä senkin jälkeen, kun nämä ovat jo kasvaneet ja tulleet suuriksi. Sentähden minä ymmärrän hyvin, että kävi niinkuin kävi. Älkää keskeyttäkö minua, neiti; minä tahdon kertoa loppuun asti, koska kerran olen alkanut vetää esiin todistusketjuani.