Yhtäkkiä hän huomasi miehen, joka tuli juosten häntä vastaan kaukana tiellä.
Hän näki heti, että se oli virkaatekevä tuomari.
Kiire oli miehellä.
Asbjörn Krag seisahtui.
Kun tuomari tuli lähemmäksi, niin Asbjörn Krag huomasi, että hän oli kalpea ja kuohuksissa.
Jotakin oli varmaan tapahtunut.
— Vihdoinkin saan teidät käsiini! huudahti tuomari läähättäen.
— Te näytätte siltä, kuin tulisitte maanjäristyksestä tai muusta kauhistuksen paikasta.
— Kauheata onkin tapahtunut, voihkasi tuomari. — Olemme löytäneet asianajaja Bomanin.
— Sepä hyvä. Nyt on siis toivoa, että asiasta saadaan selko.