— Takkini, sanoi hän. — Minä lähden nyt.
— Odottamatta vastaustani? kysyi Asbjörn Krag.
— Sinä tiedät asuntoni, sanoi Rye. — Voit tulla milloin haluttaa. Pidän huoneen valmiina sinua varten. Mutta sinun täytyy tulla viikon kuluessa.
— Miksi niin pian?
— Sillä viikon päästä lähden matkalle.
Seuraavassa tuokiossa Rye seisoi päällystakki yllään.
— Tahdon tehdä sinulle vain kaksi kysymystä, sanoi Krag.
— Ole hyvä.
— Kenestä luulet tämän johtuneen? Tyttärestäkö vai isästä?
— Luulin sen asian käyneen selvästi ilmi kertomuksestani, vastasi Rye. — Luja vakaumukseni on, että isä, vanha eversti, on meidän onnemme tiellä. Mutta hän tekee sen vertavuotavin sydämin ja joidenkuiden ulkonaisten seikkojen pakoituksesta.