— Onko kukaan koskenut häneen? kysyi hän.
— Ei ole, vastasi pehtori, joka hänkin oli läsnä. — Ihan noin hän makasi, kun minä hänet löysin.
Vainaja oli puolittain istuvassa asennossa nojaten puunrunkoon.
Hänellä oli kauhea haava pään vasemmalla puolella.
Niin oli everstilläkin ollut.
Krag loi silmänsä yli lakeuden.
Yhtäkkiä hänen aivoissaan välähti ajatus.
Everstihän oli myös maannut puun juurella näin ihan metsän laidassa.
Boman oli nähtävästi aikonut mennä tasangon poikki aivan samoin kuin eversti yli Holten niityn.
Silloin oli salaperäinen vihollinen tullut heitä vastaan ja he olivat paenneet takaisin metsään. Mutta kumpikaan ei ollut ehtinyt sinne.